Kandidaatin tutkielmassani "Rakkautta ensi silmäyksellä? - Punctum ja studium henkilökohtaisen taidesuhteen luomisessa" (kevät 2008) pohdin ensimmäistä kertaa tutkielman muodossa henkilökohtaisen taidesuhteen syntymistä. Olin jo pitkään miettinyt sitä, mitä taide kenellekin merkitsee, miksei se sytytä kaikkia ja pitäisikö sen edes sytyttää? Voiko henkilökohtaista suhdetta synnyttää johonkin teokseen ihan vain opiskelemisen ja tiedon lisäämisen kautta (Marjo Räsänen: Sillanrakentajat 2000)? Tutkielmani pohjalta alustava vastaukseni on: taiteen ymmärtämistä ja lukutaitoa voi kehittää opiskelun kautta ja tämä voi auttaa henkilökohtaisen taidesuhteen synnyttämisessä. Silti jos joku työ ei alunperin kolahda niin ei työn analysointikaan auta synnyttämään siihen tunnesuhdetta.
Pro gradu -tutkielmani "Se, mikä pistää - kuvakirjanlukuhetken ja kuvakirjan merkitys lapselle" (kevät 2011) jatkaa osittain kandidaatin tutkielmani teemaa. Gradussa näkökulmani vaihtui henkilökohtaisen taidesuhteen syntymisen tarkastelusta taiteen, tässä kuvakirjojen, henkilökohtaisen kokemisen ja merkityksen tarkasteluksi. Kipinä lastenkuvakirjojen tutkimiseen syttyi Sisko Ylimartimon (TaT, FT) kuvitushistorian kurssilla (Lapin yliopisto 2006). Lasten kuvakirjoista olen ollut kiinnostunut aina, mutta vasta Ylimartimon kuvitushistorian kurssin myötä tulin tietoiseksi jo tehdystä kuvakirjojatutkimuksesta ja kuvakirjoja koskevista teorioista. Kuvakirjatutkimukseen perehtyessäni huomasin, että kuvakirjoja oli tutkittu pääasiassa esineinä tai lapsen oppimisen ja kehittymisen näkökulmasta. Sen sijaan sitä, mitä kuvakirjat lapsille itselleen, niiden pääasialliselle kohdeyleisölle, merkitsevät, ei ollut tutkittu juuri ollenkaan. Tartuin omassa gradussani tähän lasten näkökulmaan ja otin tutkimuskavereikseni pari tuttua lasta, Sven Nordqvistin kuvakirjan "Hurja hassu siskoni", Roland Barthesin, fenomenologian ja pari vuotta elämästäni.
Summa summarum: lapselle kuvakirjat merkitsevät erityisesti aikuisen läsnäoloa ja syliä, lasten omissa lukuhetkissä kuvien sisällä leikkimistä sekä roolileikkejä, kun lapsi toimii aikuisen lukijan tavoin niin sanotusti lukiessaan nuoremmille lapsille tai aikuisille. Kuvakirjoissa lapset arvostavat juonta ja kiinnostavia, ei liian taiteellisia tai outoja kuvia. Rakkaat kuvakirjan tekijät: tehkää lapsille laadukkaasti kuvitettuja, juonellisia kirjoja, jotka ovat mielellään myös viihdyttäviä, ei vain opettavaisia tai terapeuttisia. Kiitos Markus Majaluoma, Sven Nordqvist, Maikki Harjanne ja monet muut!
Lastenkirjainstituuutti (entinen Suomen nuorisokirjallisuuden instituutti eli SNI) sijaitsee lapsuuspaikkakunnallani Tampereella. Instituutin kirjasto on lastenkirjatutkijan ja kuvakirjatutkijan aarreaitta ja palvelu on erinomaista. Suosittelen! Tarkista kuitenkin ensin aukioloajat.
Olen kerännyt alle muutaman tutkielmien käytännön teossa itseäni auttaneen sivun. Vääntäessäni graduani Helsingissä, kaukana opiskelupaikkakunnaltani Rovaniemeltä, havaitsin äärimmäisen tärkeäksi sen, että löysin Helsingistä kohtalotovereita kirjastoon ja kavereita lounastauoille. Suosittelen vertaistukiverkostoitumista lämpimästi paitsi netissä myös livenä, jos se vain suinkin on mahdollista.
Tomaatit (kun sisäinen ryhti on untenmailla)
Gradutakuu (kun kaipaat vertaistukea)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti