Kirjat ja kertomukset ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Kertomuksia on maailma täynnä, myös luokkahuoneet. Haluaisin opinto-ohjaajana ja kuviksen opettajana auttaa oppilaita näkemään ja ymmärtämään oman elämänsä kertomuksia sekä näkemään vaihtoehtoisia juonenkäänteitä ja mahdollisuuksia ja tulemaan kohdatuiksi fiktiivisten kertomusten kautta.
Pidän kirjoista paljon paitsi sisältönsä takia, myös esineinä ja painotuotteina. Sidon itse kirjoja, mutta en taidekirjoja vaan käyttökirjoja kuten keittokirjoja ja päiväkirjoja. Olen vuosien varrella suunnitellut, toteuttanut ja sitonut kolme vauvakirjaa ja kolme häälahjaksi tarkoitettua ystäväkirjaa. Muutama lastenkuvakirja on ollut jo pidempään työn alla.
Gradun ja sitä seuranneen työelämän aloittamisen aikana on kirjojen suunnittelussa ollut tauko. Sen aikana olen pitänyt InDesign-taitojani yllä muun muassa taidehistorian harjoitteluissani taittamalla erinäisiä näyttely- ja muita mainoksia ja nyt Ressun peruskoulussa taittaessani viime keväänä Ressun vuosikirjan (2012) ja ysien luokkakohtaiset vuosikirjat.
Kirjansidontatarvikkeita, joita ovat muun muassa liimat, langat, kansipahvit ja kluutit eli erilaiset kansituksessa käytettävät kankaat voi ostaa pienistä kirjansitomoista. Monet materiaaleista löytyvät myös peruskaupoista, esimerkiksi kansipahvina voi käyttää harmaata konepahvia. Useat pienet kirjapainot suostuvat myös leikkaamaan reunat siisteiksi pientä korvausta vastaan. Materiaalien ostaminen ja siistiksi leikkaaminen onnistuvat ainakin seuraavissa kirjansitomoissa: Tampereella Kirjansitomo Palonen Ky ja Helsingissä Kirjansitomo Jokinen.
Kirjojen tulostamiseen olen käyttänyt eri painotaloja paikkakunnan, kiireellisyydeen ja hinnan puitteissa. Suurin haaste on löytää sellaisia papereita (erityisesti mattapintaisia väritulostukseen sopivia), joista on kirjaa suunnitellessaan fantasioinut. Kannattaakin selvittää paperivaihtoehdot jo etukäteen ja varautua henkisesti siihen, että suurissa painotaloissa käytettyjä papereita ei pienemmistä (ja edullisemmista) painotaloista tai tulostuspalveluista löydy. Uniikkikirjan, etenkin värillisen sellaisen, painaminen ei sitten ole ihan ilmaista. Kirjoja voi toki nykyään tuottaa valokuvafirmojen kautta aika edullisestikin (mm. Ifolorin ja Eirikuvan valokuvakirjat), mutta näiden käyttämä liimasidos ei kestä käyttöä yhtä hyvin kuin lankasidos ja taittomahdollisuudet ovat aika, no, rajalliset.
Olen tehnyt valtaosan kirjoistani lahjoiksi ja loppuvaiheen kiireessä en ole muistanut ottaa valokuvaa lopputuloksesta. Tässä muutaman kirjan kannet, jotka löysin arkistojen syövereistä:
Kirjansidontatarvikkeita, joita ovat muun muassa liimat, langat, kansipahvit ja kluutit eli erilaiset kansituksessa käytettävät kankaat voi ostaa pienistä kirjansitomoista. Monet materiaaleista löytyvät myös peruskaupoista, esimerkiksi kansipahvina voi käyttää harmaata konepahvia. Useat pienet kirjapainot suostuvat myös leikkaamaan reunat siisteiksi pientä korvausta vastaan. Materiaalien ostaminen ja siistiksi leikkaaminen onnistuvat ainakin seuraavissa kirjansitomoissa: Tampereella Kirjansitomo Palonen Ky ja Helsingissä Kirjansitomo Jokinen.
Kirjojen tulostamiseen olen käyttänyt eri painotaloja paikkakunnan, kiireellisyydeen ja hinnan puitteissa. Suurin haaste on löytää sellaisia papereita (erityisesti mattapintaisia väritulostukseen sopivia), joista on kirjaa suunnitellessaan fantasioinut. Kannattaakin selvittää paperivaihtoehdot jo etukäteen ja varautua henkisesti siihen, että suurissa painotaloissa käytettyjä papereita ei pienemmistä (ja edullisemmista) painotaloista tai tulostuspalveluista löydy. Uniikkikirjan, etenkin värillisen sellaisen, painaminen ei sitten ole ihan ilmaista. Kirjoja voi toki nykyään tuottaa valokuvafirmojen kautta aika edullisestikin (mm. Ifolorin ja Eirikuvan valokuvakirjat), mutta näiden käyttämä liimasidos ei kestä käyttöä yhtä hyvin kuin lankasidos ja taittomahdollisuudet ovat aika, no, rajalliset.
Olen tehnyt valtaosan kirjoistani lahjoiksi ja loppuvaiheen kiireessä en ole muistanut ottaa valokuvaa lopputuloksesta. Tässä muutaman kirjan kannet, jotka löysin arkistojen syövereistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti