Olen kiinnostunut taidehistoriasta erityisesti filosofian, taiteen ja maailman historian syy-seuraussuhteiden näkökulmasta.Tekniikan kehitys, filosofia, taide, politiikka ja muut maailman ilmiöt ovat täysin toisistaan riippuvaisia. Taide, ja jopa havaitseminen, muuttuu maailman mukana, niin tekniikaltaan kuin käsitykseltään. Muistan yhä, kun tutustuin ensimmäistä kertaa Paul Cézannen ajatuksiin ja ymmärsin yhtäkkiä kuinka eri tavalla ympäristönsä voi todella nähdä - ja aloin myös itse nähdä ympäristöni Cezannen ajatuksien mukaisesti kaksiulotteiseksi litistettynä, asiat ikään kuin pystyyn nostettuna. Tällaisen kokemuksen välittäminen toisille on melko haastavaa, mutta uskon, että se on silti mahdollista. Nykytaide puhuttelee itseäni eniten henkilökohtaisella tasolla, vanhempi taide älyllisellä tasolla. Koen, että se, että nykytaide koskettaa nykyihmistä eri tavalla kuin vanhempi taide liittyy havaitsemisen, kokemisen ja myös taiteelle asetettujen tarpeiden ja toiveiden muuttumiseen aikojen kuluessa.
Taidehistorian käytäntö on usein joko tutkimista tai museo- tai galleriatoimintaa, tai kaikkia näitä. Taidehistorian opintojen osana olen myös itse julkaissut yhden artikkelin. Opiskelijan työpaikat ja työharjoittelut yleensä kuitenkin liittyvät taidehistoriaan enemmän työympäristön kuin työn sisällön puolesta. Opiskelujen aikaiset työpaikat ja harjoittelut ovat tästä huolimatta hyviä mahdollisuuksia päästä tutustumaan nykypäivän taide- ja kulttuurimaailmaan ja sen realiteetteihin käytännössä.
Omia taidehistoriaan liittyviä tai sitä sivuavia työpaikkojani ja työharjoittelupaikkojani ovat olleet Muumilaakson kauppapuoti Tampereella, opastyöt Messukylän vanhassa kirkossa Tampereella sekä korkeakouluharjoittelut Suomen Käsityön Ystävissä Helsingissä ja Suomalais-norjalaisessa kulttuuri-instituutissa Oslossa. Kuvataidekasvatuksen opintoihin kuuluvan taidemuseopedagogiikan harjoittelun tein Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Muumilaakson kauppapuodissa ja etenkin Messukylän vanhassa kirkossa työ sisälsi taidehistorialle tyypillistä tutkimista ja paneutumissa. Korkeakouluharjoitteluissani painottui enemmän kulttuurituotanto, muun muassa viestintä. Taidemuseopedagogiikan harjoittelussa tärkeää oli taiteen tuominen koettavaksi ja lähelle; vedimme museokierroksia ja työpajoja 5-9 -vuotiaille lapsille (kuva alla). Historian ja nykyhetken tunteminen sekä ihmisten ja yhteiskunnan tarpeet ja toiveet ja niihin vastaamaan pyrkiminen, taidetta kuitenkin arvostaen, olivat läsnä jokaisessa työssä ja työharjoittelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti