Kaikissa kuvataidekasvatuksen harjoitteluissani olen pitänyt tärkeänä sitä, että tehtävä voisi olla oppilaille kiinnostava niin teknisesti kuin sisällöllisestikin. Tehtävän on hyvä olla toisaalta melko avoin ja joustava, mutta toisaalta tarpeeksi selkeä, että siinä on jotakin mihin tarttua. Tästä olen saanut myös hyvää palautetta oppilailta ja ohjaavilta opettajilta. Toki välillä on huomannut, että tehtävänantoa pitäisi kehittää eteenpäin. Ehkä paras tehtäviin liittyvä palaute tuli lukioharjoittelussani Rovaniemellä. Oppilaat olivat ensin tuskailleet omakuva-tehtävän kanssa, joka osoittautui teknisesti haastavammaksi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Lopuksi moni kertoi oppineensa eniten juuri tästä tehtävästä ja olevansa myös tyytyväisiä lopputulokseen. Oppiminen on todella mahdollista, myös kuviksessa!
Pieni sisäinen taideterapeuttini elää myös kuvistunneilla. Haluaisin aina tarjota mahdollisuuden luoda tehtävään myös henkilökohtaisen suhteen. Tehtäväni ovatkin usein yksilötehtäviä. Silti kuvis voi olla merkityksellistä ja mielekästä myös yhteistä projektia tehden. Tällaisia yhteisiä tehtäviä haluaisin kehitellä lisää tulevaisuudessa. Yhdessä tekeminen on paitsi kivaa, se myös vähentää kilpailuhenkistä yksilösuorittamista ja vertailua, mitä kuviksessa valitettavasti aina välillä esiintyy.
Kaiken kaikkiaan toivon, että kuvis voisi innostaa oppilaita näkemään ympäristönsä ja itsensä uudella tavalla ja huomaamaan uusia mahdollisuuksia niin ympäristössä kuin itsessäänkin.
(Linkkejä saa ehdottaa! Itse en ole hetkeen kuvisopemateriaaleja tarvinnut niin nyt ei ole muuta passelia kuin edu.fi mielessä.)
 |
| Leijatyöpaja "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo" Suomen vapaakirkon kesäleirillä. (2009) |
 |
| Kenttäharjoittelu Lasten puutarhalla. Kävyistä ja muista luonnon materiaaleista tehdyt linnut kiinnitettiin kuolleeseen puuhun ilahduttamaan tätä yksinäistä puuta. (2012) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti